Ostoskori



Villisian metsästys Ruotsissa eroaa jonkin verran monista muista metsästysmuodoista. Villisikoja metsästetään muun muassa vahtimalla ja hiipimällä sekä liikkuvassa metsästyksessä koiran kanssa. Kun villisikaa metsästetään koiran avulla, on tärkeää, että koira soveltuu tehtävään ja osaa työskennellä villisian kanssa.
Villisika on voimakas ja älykäs riistaeläin, joka liikkuu usein tiheässä kasvillisuudessa ja vaikeakulkuisessa maastossa. Metsästystä tapahtuu myös paljon vuorokauden pimeinä tunteina. Tämä asettaa omat vaatimuksensa sekä koiralle että metsästäjälle. Tässä käymme läpi, miten villisian metsästys koiran kanssa tapahtuu, millaiset koirat siihen sopivat ja mitä ennen metsästystä on hyvä ottaa huomioon.
Villisian metsästyksessä koira päästetään maastoon etsimään villisikoja hajuaistinsa avulla. Se, miten koira työskentelee saatuaan kontaktin riistaan, riippuu käytettävästä koiratyypistä. Haukkuva pysäyttävä koira pyrkii pitämään villisian paikallaan haukkumalla, kun taas ajava tai lyhyesti ajava koira saa villisian liikkeelle.
Metsästäjät seuraavat tämän jälkeen jahdin etenemistä. Passimiehet sijoittuvat paikoille, joiden kautta villisikojen oletetaan kulkevan, ja koiranohjaaja seuraa koiran työskentelyä ja liikkeitä. Koska koira voi nopeasti kadota sekä näkö- että kuuloetäisyyden ulkopuolelle, käytetään usein GPS-koiratutkaa, josta nähdään koiran sijainti ja mihin suuntaan jahti etenee.
Pysäyttävän koiran kanssa metsästys voi edetä hieman eri tavalla. Kun koira on saanut villisian pysähtymään ja pitää sitä paikallaan haukkumalla, koiranohjaaja voi yrittää lähestyä tilannetta varovasti ja päästä turvalliseen ampumapaikkaan.
Villisiat viihtyvät usein tiheässä kasvillisuudessa, ojissa, painanteissa ja muussa maastossa, jossa niitä voi olla vaikea havaita. Ne ovat myös aktiivisia etenkin vuorokauden pimeinä tunteina, minkä vuoksi villisikoja kohdataan paljon iltaisin ja öisin. Metsästys eroaa tämän vuoksi esimerkiksi perinteisestä hirven- tai kauriinmetsästyksestä.
Kaadetun villisian kohdalla on lisäksi yksi tärkeä ero moniin muihin Ruotsissa metsästettäviin riistaeläimiin verrattuna. Liha on tutkittava trikiinien varalta ennen sen syömistä.
Ei ole olemassa yhtä koirarotua, joka olisi paras kaikenlaiseen villisian metsästykseen. Vähintään yhtä tärkeitä ovat yksittäisen koiran ominaisuudet. Koiran täytyy olla rohkea ja itsenäinen, mutta samalla sen on osattava pitää riittävä etäisyys villisikaan, jotta se ei altista itseään tarpeettomille riskeille.
Pysäyttävät koirat, kuten jämtlanninpystykorva, harmaa norjanhirvikoira ja erilaiset laikat, pyrkivät pitämään villisian paikallaan haukkumalla. Lyhyesti ajavat koirat, kuten saksanmetsästysspanieli ja slovakiankopov, puolestaan saavat riistan liikkeelle lyhyempien ajojen aikana. Myös saksanmetsästysterrieriä käytetään villisian metsästyksessä, ja rotu tunnetaan terävyydestään ja intensiivisestä työskentelytavastaan.
Rodusta riippumatta koiran täytyy hakea riistaa hyvin, pystyä yhteistyöhön ohjaajansa kanssa ja olla kunnolla valmisteltu metsästykseen. Harjoittelu kannattaa rakentaa vaiheittain, ja pohjalla tulee olla hyvä perustottelevaisuus ja luotettava luoksetulo.
Villisian metsästysajat Ruotsissa vaihtelevat eläimen iän mukaan. Saman vuoden porsaita saa metsästää ympäri vuoden, 1. heinäkuuta–30. kesäkuuta. Aikuisia villisikoja saa metsästää 1. huhtikuuta–31. tammikuuta.
Tärkeä poikkeus ovat emakot, joiden seurassa on raidallisia tai ruskeita porsaita. Ne ovat rauhoitettuja ympäri vuoden.
On myös tärkeää erottaa toisistaan villisian metsästysaika ja ajanjakso, jolloin koiraa saa käyttää metsästyksessä. Villisian metsästykseen soveltuvaa koiraa saa Ruotsissa käyttää metsästykseen ja metsästysharjoitteluun 1. elokuuta–31. tammikuuta.
Villisian metsästyksessä käytettävissä on lisäksi oltava koira, joka on erityisesti koulutettu haavoittuneen riistan jäljestämiseen. Koiran on voitava olla ampumapaikalla viimeistään kahden tunnin kuluessa laukauksesta.
Villisian metsästyksessä koiran loukkaantumisriski on suurempi kuin monissa muissa metsästysmuodoissa. Ahdistettu villisika voi puolustautua, ja sen torahampaat voivat aiheuttaa koiralle vakavia vammoja. Turvallisuuteen vaikuttavat siksi sekä käytettävä koira että se, miten koiran annetaan työskennellä.
Villisian metsästykseen tarkoitettu suojaliivi voi antaa lisäsuojaa koiran herkimmille alueille. Mukana kannattaa pitää myös koiralle tarkoitettuja ensiaputarvikkeita. Ennen metsästystä on hyvä selvittää myös lähimmän eläinlääkärin sijainti siltä varalta, että jotain tapahtuu.
Yhtä tärkeää on pystyä seuraamaan koiraa sen työskennellessä. Villisikajahti voi siirtyä nopeasti alueelta toiselle, ja koira voi päätyä esimerkiksi tien tai muun vaarallisen alueen lähelle ilman, että ohjaaja itse näkee sitä.
GPS-koiratutkan avulla voit seurata koiran sijaintia myös silloin, kun se työskentelee kaukana tai tiheässä maastossa. MiniFinder Rex avulla näet koiran sijainnin ja liikkeet suoraan MiniFinder Hunterissa, jolloin jahdin etenemistä on helpompi seurata.
Näet myös, jos koira liikkuu esimerkiksi tietä kohti tai poistuu metsästysalueelta. Koko metsästysseurue voi seurata koiran sijaintia Hunterissa, ja Rexin haukkuilmaisin näyttää lisäksi, milloin koira haukkuu, myös silloin, kun se on näkö- ja kuuloetäisyyden ulkopuolella.

Siirry yhteystietosivulle.