Ostoskori



Yksintyöskentely on yleistä monilla toimialoilla, vaikka sitä ei aina tunnisteta sellaiseksi. Kyse voi olla kotihoidon työntekijöistä kotikäynneillä, kiinteistönhoitajista tyhjissä rakennuksissa, kenttähuoltoteknikoista tai myymälähenkilökunnasta, joka avaa ja sulkee liikkeen yksin. Tällaisissa tilanteissa lähellä ei ole kollegaa, joka voisi nopeasti puuttua tilanteeseen, jos jotain tapahtuu. Siksi hätäpainike yksintyöskentelyssä on keskeinen kysymys sekä turvallisuuden että juridisen vastuun näkökulmasta.
Mutta mitä säännökset oikeastaan sanovat?
Työympäristövirasto määrittelee yksintyöskentelyn työksi, jota tehdään fyysisessä tai sosiaalisessa eristyksessä. Tämä tarkoittaa, että työntekijällä ei ole välitöntä mahdollisuutta saada apua, jos sattuu onnettomuus tai tilanne muuttuu uhkaavaksi.
Työympäristöviraston mukaan yksintyöskentely voi tarkoittaa, että:
Ratkaisevaa ei siis ole pelkkä etäisyys, vaan todellinen mahdollisuus saada apua silloin kun sitä tarvitaan. Työnantajan vastuulla on selvittää, aiheuttaako työ terveys- tai tapaturmariskejä. Jos riskejä on, ne on käsiteltävä osana järjestelmällistä työsuojelutyötä.
Työympäristöviraston määräykset yksintyöskentelystä ja järjestelmällisestä työsuojelutyöstä ovat selkeät vastuunjaon suhteen. Päävastuu on aina työnantajalla.
Työnantajan tulee:
Keskeinen osa sääntelyä on vaatimus siitä, että apua on voitava hälyttää nopeasti. Ei riitä, että todetaan henkilöstöllä olevan matkapuhelin. Työnantajan on varmistettava, että käytössä on toimivat käytännöt ja ratkaisut, joiden avulla apu saapuu ajoissa.
Jos riskit arvioidaan vakaviksi, yksintyöskentelyä voidaan joutua järjestämään uudelleen tai välttämään kokonaan. Toisissa tilanteissa tekniset ratkaisut voivat olla perusteltu ja tehokas toimenpide.
Kun puhutaan hätäpainikkeesta, moni ajattelee ensisijaisesti uhkaavia tilanteita. Yksintyöskentelyn riskit ovat kuitenkin laajemmat. Portaissa tapahtunut kaatuminen, äkillinen sydänkohtaus tai teknisessä ympäristössä sattunut onnettomuus voi johtaa huomattavasti vakavampiin seurauksiin, jos kukaan ei huomaa tapahtunutta.
Erityisen haavoittuvaksi tilanteen tekee aika. Mitä pidempään kestää ennen kuin tilanne havaitaan, sitä suuremmat voivat olla seuraukset. Siksi mahdollisuus hälyttää apua nopeasti on ratkaisevan tärkeää.
Säännökset eivät määrittele tarkkaa teknologiaa, jota on käytettävä, mutta ne edellyttävät, että apua on voitava hälyttää nopeasti. Henkilökohtainen turvahälytin on konkreettinen tapa täyttää tämä vaatimus.
Hätäpainikkeella työntekijä voi helposti ja huomaamattomasti ilmoittaa, että jokin on vialla. Monissa laitteissa on myös automaattinen kaatumishälytys tai liikkumattomuushälytys. Tämä tarkoittaa, että hälytys voidaan lähettää, vaikka työntekijä ei itse pystyisi painamaan painiketta.
Varsinaisen turvallisuustoiminnon lisäksi turvahälyttimellä on myös psykologinen vaikutus. Tieto siitä, ettei ole täysin yksin, vähentää stressiä ja lisää turvallisuuden tunnetta. Työnantajalle se on selkeä osoitus siitä, että riskeihin suhtaudutaan vakavasti.
Kun puhutaan hätäpainike yksintyöskentely säännöksistä, kyse on pohjimmiltaan vastuusta ja ennaltaehkäisystä. Työnantajan on pystyttävä osoittamaan, että riskit on tunnistettu, arvioitu ja niihin on reagoitu. Turvahälytin ei korvaa riskinarviointia, mutta se voi olla tärkeä osa toimenpidekokonaisuutta.
Ratkaisevaa on, ettei laitetta vain jaeta työntekijöille, vaan se integroidaan toimintaan selkeillä käytännöillä hälytysten vastaanottamiseen ja käsittelyyn. Vasta silloin täyttyvät sekä lain vaatimukset että niiden tarkoitus.
Yksintyöskentelyn ei pidä tarkoittaa suojaamattomuutta. Oikealla riskinarvioinnilla, selkeillä prosesseilla ja henkilökohtaisella turvahälyttimellä työnantaja voi luoda turvallisemman työympäristön ja täyttää Työympäristöviraston vaatimukset.
Täältä löydät yksintyöskentelyyn suunnitellut hätäpainikkeet ja turvahälyttimet. Lue lisää ominaisuuksista ja siitä, miten ratkaisut voidaan ottaa käyttöön organisaatiossasi.

Siirry yhteystietosivulle.